Fuchs, C. ,Horak, E., Africa and the digital divide (Telematics and Informatics 25, 2008)
Artikkelissa käsiteltyä digitaalisen kuilun teemaa ei tarkasteltu pelkästään internetin käytön mahdollisuutena, vaan laajemmin miten erilaisten uusien teknologioiden käyttäminen on ylipäänsä mahdollista. Artikkelissa digitaalisen kuilun kohdealueena oli Afrikka ja tarkempina esimerkkimaina Ghana ja Etelä-Afrikka. Kuilujen ylittämisratkaisuissa pohdittiin teknologisten mahdollisuuksien lisäksi myös mitä muutoksia yhteiskunnassa pitäisi tehdä.
YK:n Ihmisten kehittämisraportin (Human Development Report) Saharan eteläpuolinen Afrikka (Sub-Saharan Africa) on vähiten kehittynein alue, kun tarkastellaan odotetun eliniän, koulujen oppilasmäärän, ansiotulojen, aliravitsemuksen mukaa. Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa syntynyt elää keskimäärin 33 vuotta vähemmän kuin rikkaissa maissa syntynyt henkilö. Afrikan maanosaan on eniten kohdistunut köyhyyttä ja muita globaalisia ongelmia. Digitaalinen kuilu kytkeytyy myös globaaliseen eriarvoisuuteen, koska teknologia on yksi näkökulma materiaalisesta varallisuudesta ja varallisuuden kehittyminen perustuu yhä enemmän teknologiaan ja tietoon. Myös YK:n pääsihteeri Kofi Annan on tuonut esille, että kommunikointi ja mahdollisuus käyttää kommunikointiteknologioita ovat olennainen osa humaanisten oikeuksien sosiaalista turvaa ja digitaalisen kuilun poistaminen on kiireellinen humanitaarinen ongelma. Artikkelissa tarkastellussa olleet Ghana ja Etelä-Afrikka ovat solmineet Maailman Kauppajärjestön Telekommunikaatiosopimuksen vuonna 1997 viiden muun Afrikan maan kanssa (WTO Telecommunications Agreenment, muita maita Cote d’Ivoire, Mauritius, Marokko, Senegal ja Tunisia). Sopimus edellyttää maita vapauttamaan telekommunikaatiomarkkinat myös ulkomaalaisille sijoittajille.
Manuel Castells määrittelee digitaalisen kuilun eriarvoisena pääsynä internettiin. Internetin käyttömahdollisuus poistaa myös eriarvoisuutta yhteiskunnassa, missä sitä hallitsevat toiminnot ja sosiaaliset ryhmät ovat yhä enemmän organisoituneet internetissä. Jan van Dijkin mukaan digitaalisella kuilulla tarkoitetaan ”kuilua niiden ihmisten välillä, joilla joko on tai ei ole tietokonetta ja pääsyä internettiin”. Pippa Norriksen mukaan digitaalinen kuilu on ”kaikenlainen eriarvoisuus reaaliaikaiseen kommunikointiin” ja Ernest J. Wilson III:n mukaan ”eriarvoisuutta mahdollisuudessa jakaa ja käyttää tietoa ja kommunikointiteknologioita eri kansakuntien välillä”.
Tyypilliset digitaaliset kuilut Van Dijk ja Hacker (2003) mukaan ovat
– henkinen puute (digitaalisten kokemusten puute, ”asenne”)
– materiaalin puute (tietokoneiden ja verkkoyhteyksien puuttuminen)
– digitaalisten taitojen puute
– digitaalisten käyttömahdollisuuksien puute
Kehittyneissä maissa digitaalinen kuilu on häviämässä tietokoneiden ja internetin saatavuuden suhteen, kun taas kehitysmaissa tämä kuilu edelleen kasvaa. Kehitysmaiden osalta on huomioita myös taloudellisten, poliittisten ja kulttuuristen kuilujen vaikutukset. Digitaalisten taitojen ja käyttömahdollisuuksien kuilu (”internet-lukutaito”: tiedonhankinta ja tiedon käsittely) taas edelleen levenee ja syvenee niin kehittyneissä kuin kehitysmaissa.
Afrikan digitaalinen kuilu on todellinen: vuonna 2006 tilastoidun datan mukaan maanosan väestö kattaa n. 14 % maapallon väestöstä ja ainoastaan n. 2,6 % internetin käyttäjistä asuu Afrikassa ja ainoastaan kolmessa Afrikan maassa (Reunion, Saint Helena, Seychelles) internetin käyttömahdollisuutta kuvaava luku on korkeampi kuin maapallon keskiarvoluku. Burkina Faso kuuluu kahdenkymmenen Afrikan maan tapaan niihin maihin, missä internetin käyttömahdollisuus (% väestöstä) on alle 1, tarkemmin 0,4 %. Afrikan suhteen voidaan puhua jopa digitaalisesta apartheidista, missä tietyt maapallon väestöt ja alueet ovat tietoisesti poissuljettuja kybernetistä ja mitä hyötyjä sillä voidaan saada aikaan. YK:n raportin mukaan nämä Afrikan maat, missä internetin käyttömahdollisuus on alle 1 %:lla väestöstä, myös vähiten kehittyneitä mitattuna HDI-indeksillä (Human Development Index, odotettu elinikä, koulutus, tulot). Globaalilla sosiaalisella kuilulla näyttäisi olevan yhteys myös digitaalisen kuilun kanssa.
Digitaalista kuilua kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä ei poisteta ainoastaan teknologian avulla (puhelin- ja nettiyhteyksien mahdollistaminen, laitteiden saatavuuden parantaminen) ellei ihmisillä ole taloudellisten resurssien lisäksi osaamista ja aikaa käyttää teknologioita. Artikkelissa käsiteltiin erilaisia ratkaisumahdollisuuksia digitaalisen kuilun kaventamiseksi, ja otettiin kantaa kuin toteutuskelpoisia nämä ratkaisut ovat. Ratkaisumahdollisuuksina esiteltiin esim. odottelua markkinoiden ja teknologioiden kehittymistä ja halpenemista (mikä ei poista ongelmaa, koska kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden erot hyvinvoinnissa kasvavat yhä ja kehitysmaissa on edelleen suhteellisen vähän käytettävissä myös vanhempia teknologioita, esim. puhelin, tv), kehitysmaiden telemarkkinoiden ”vapauttamista” ja samalla viimeisimmän teknologian käyttöön ottamista (esim. digitaalinen tietoliikenne analogisen sijaan). Toisaalta ratkaisu voisi olla viemällä teknologiaa kehitysmaihin (esim. halvemmat tietokoneet, ”open source software”), mutta on myös esitetty ettei kehitysmaat tarvitse teknologiaa ennen kuin ”perusasiat” (ruoka, juoma, vaatteet, koulutus) saadaan kuntoon. Näiden eri tekijöiden voidaan digitaalista kuilua ainakin mataloittaa, mutta hetkessä se ei tapahdu.
Mari-Selinan blogi 