TEL2: luento 2 koontia…

Harmittavasti en päässyt osallistumaan TEL2 opintojakson toiselle luennolle, joten tehdään luentokooste wikissä olevan materiaalin perusteella.

Jarin luentokalvoissa oli lainaus elokuussa 2012 Helsingin Sanomien esitetyn artikkelin otsikko ”Tänään koulunsa aloittava lapsi on työelämässä vielä vuonna 2074”. Hätkähdytti, koska omia lapsia on yläkoulussa, alakoulussa ja vielä päiväkodissa. Miten heidät pitäisi valmentaa ja millaista osaamista, tietoja ja taitoja heidän pitäisi saada, jotta pystyvät vastaamaan tähän haasteeseen.  Oppilaitoksille tästä haasteesta myös riittää purtavaa ja Jarin kalvoissa olikin esitetty tutkijoiden väite, että tulevaisuuden opettaja on enemmän sillan rakentaja kuin tiedon tarjoaja. Riikonen oli Tiede-lehden blogissaan kirjoittanut, että miksi kouluissa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä. Olen Riikosen kanssa sikäli samaa mieltä, että on hyvä, että tiettyjä asioita on tullut aikoinaan ”päntättyä”, mitä tietoa voi ehkä helpommin käyttää asiakokonaisuuksien ymmärtämiseen. Toki onhan sitä tullut päntättyä myös sellaistakin, mille ei ole ollut juurikaan käyttöä elämässä, mutta hyvin on muistissa pysynyt. Usein nämä tiedot ovat kyllä rakentuneet jonkinlaisen muistisäännön/riimityksen kautta, mikä on ehkä ollut helppo opetella ulkoa. Tietoahan netissä on vaikka muille jakaa, mutta mikä on relevanttia tietoa (kyseenalaistaminen) ja miten näitä valtaisia tietomääriä osaa yhdistää (ja ehkä loisi jotain uutta), niin näitä taitoja saisi kouluissakin opettaa.

Elinkeinoelämän keskusliiton Oivallus-hankkeen loppuraportissa oli erittäin mielenkiintoisia pointteja millaista tulevaisuuden työ Suomessa tulee olemaan. Työ on yhä vähemmän rutiininomaista ja siiloissa olevaa, yhä suurempaan arvoon nousee verkostoituminen ja etenkin miten moniosaaminen syntyy verkostoissa (oppiva verkosto). Edelleen yksilön osaamisen kehittäminen on tärkeää, mutta osaaminen rakentuu suhteessa muihin. Hankkeen loppuraportissa oli hyvin kuvattu, että tulevaisuuden työ muistuttaa jazz-improvisointia: sitä leimaa nuotittomuus, työtehtäviä ei ole määritelty tarkasti ennalta. Tämä vaatii jo koulussa tapahtuvaa harjoittelua. Tulevaisuuden työntekijöiltä vaaditaan yhteistyötaitoja, kokeilunhalua, mahdollisuusajattelua ja yrittäjämäistä draivia. Raportissa kuvataan, että tulevaisuudessa tarvitaan T-tyypin osaajia, joilla on syvä substanssiosaaminen ja kykyä ymmärtää muista osaamisalueita ja innostua niistä. Tämä edellyttää koululutusjärjestelmältä panostamista taitojen kasvattamiseen tietojen rinnalla sekä oppia asioiden yhdessä tekemiseen. Sir Ken Robinsonkin ottaa kantaa TED-talks ”koulujen mullistus”-puheessaan kuinka nykyaikainen teollisuuskoulutusmalli tulisi muuttaa orgaaniseen malliin. Nykyisten koulutusmallien ongelmana on lineaarisuus, tasapäistäminen ja oppimisen pikaruokakulttuuri. Mullistamalla koulutusmallia voitaisiin mahdollistaa paremmin oppilaat yksilöinä, jotta jokaiselle syntyisi intohimoja tekemiseen ja oppimiseen luovuutta unohtamatta.

Oman haasteensa koulutuksen uudistamiseen on opetusta ohjaavat opetussuunnitelmat ja niiden jähmeys ja hidas muuttuminen. Sain tilaisuuden osallistua tänä keväänä yhden koulutusohjelman opetussuunnitelman uudistamiseen (vielä eivät Sir Robinsonin puheet tavoittaneet kaikkia, edelleen rakenteeltaan aikaisempien kaltaista opetussuunnitelmaa tehtiin). Opetussuunnitelman suunnittelua varten siinä oli osallistujia mm. teollisuudesta ja oli mielenkiintoista, että keskusteluissa tuli esille samankaltaista toivetta tulevien työelämän osaajien suhteen, kuin mitä Oivallus-hankkeen loppuraportissakin oli esitetty. Toivottavasti saamme tämän myös käytännössä varmistettua, eikä vain ole kirjattuna opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelmiin on kirjattu myös tvt-taitojen osalta erilaisia osaamistavoitteita, mutta kaikki opettajat eivät välttämättä omalta osaltaan edistä tietoteknisten taitojen kehittämistä koulutuksessa, mikä asettaa myös oppilaita eriarvoiseen asemaan. On pitkälti opettajan omasta halusta ja innostuksesta kiinni, mitä ja miten ja mitä teknologioita hyödyntäen hän haluaa opettaa. Vastikään oli Kaleva-sanomalehdessä juttu, missä kerrottiin, että teknologisia välineitä ja vimpaimia kyllä kouluista löytyy, mutta niiden käyttö on heikkoa.

Entä sitten ne maat, missä lukutaidottomuus on suuri ongelma saati sitten netin käyttö? Sugata Mitra on tutkinut paljon oppimista kehitysmaissa. Ongelmana on, etteivät yleensä hyvät opettajat halua mennä niihin paikkoihin missä heitä tarvittaisiin eniten. Sugata Mitra on kokeillut teknologian käyttämistä mm. Delhin slummialueilla viemällä sinne seinä-tietokoneita. Lapset eivät osaa englantia, mutta ei kulunut kovinkaan pitkää aikaa, kun lapset oppivat käyttämään tietokonetta ja internettiä riippumatta missä he oikein asuvat tai mitä he osaavat ennestään. Lapsilla on ilo oppia! Erittäin mielenkiintoinen ajatus Sugata Mitralla oli yhdessä hänen tutkimuksessa ollut ”mummopilvipalvelu”, missä näillä mummoilla oli aikaa ja mahdollisuutta opettaa lapsia erilaisia tietoja ja taitoja. Tällaisia pilvipalveluita soisi syntyvän enemmänkin!

Learning of expertise, visiting Juha’s and Janne’s workplace 22.2.2013

Valitettavasti en päässyt osallistumaan tähän mentorointipäivään päällekkäisten työkiireiden vuoksi, mutta onneksi pystyin osallistumaan päivään edes suunnittelun kautta. Olisi ollut kyllä erittäin antoisaa käydä tutustumassa Juhan ja Janne työpaikkoihin sekä erityisesti meidän oman mentorointiryhmän vierailua Harrin työpaikkaan ja ”aistihuoneeseen” (Multisensory Environment, MSE). Tämä vierailu jäi erityisesti harmittamaan, koska en ole kyseissä yksikössä ikinä vieraillut. Juhan työpaikkaan olin onnekkaasti päässyt tutustumaan omien työtehtävien kautta edellisen kevään aikana. Oli ilo nähdä miten ammattioppilaitosympäristön juhlasali oli saatu uudenlaiseen käyttöön rakentamalla sinne monenlaisia oppimisympäristöjä, missä saadaan aikaan yhteisöllisiä oppimiskokemuksia erilaisten aineiden parissa. Ja uskon, että nämä erilaiset oppimisympäristöt luovat uudenlaisia lähestymistapoja oppimiseen niin opettajille kuin opiskelijoille. Juha on ollut innokas uudistaja omassa oppilaitoksessaan!

My goals for mentoring process

We made a mentoring plan to our mentoring process and one of the main aspects was that the mentees would get the some picture of the education system in Finland. The visits to our work places would hopefully give some information how we can use the learning of these Edutool-studies in our work.

My first goal for mentoring process is that we truly can show the actual education system in Finland by visiting the different kind of schools. We are going to get a picture different kinds of levels we have in our education system and only but mine workplace are visited during the mentoring process. My workplace is a bit far away from Oulu and I introduced my workplace in the meeting what we had in January. I hope that the mentees have some kind of thought the role of the Universities of Applied Sciences have in education system.

I think we have a good plan for mentoring process and that helps to achieve the goals. My second goal is that we can show how we are using the learning of these studies in our work and how different kind of learning themes can develop our workplaces. We are also familiarized to different kind of learning environments and hopefully we can see how these environments can increase collaboration, new learning experiences and joy to learn.

My last goal is that we learn to know our mentees and their get to know us mentors so we can have good conversation during our meetings (both face to face and online). Feeling of trust is important during this process!

Learning of expertise, visiting Virpi’s workplace 25.1.2013

Beginning of January we had the first of our visits to the Edutool-student’s working places. We had an opportunity to visit Virpi’s working place in the Extension School of the University of Oulu. Mr Esa Niemi introduced to us what kind of activities and services the Extension School has. Continuing education and life-long learning have a great importance in our life and it is important that there are some organizations which can offer some replication to these needs.

After the introduction to the Extension School we divided to our mentor groups and us, team Ilmalämpöpumppu, had an opportunity to learn more about Virpi’s work. The mentees has whished that they would like to know how technology can be used in the teaching and especially what kind of tool the Moodle is. Virpi told to us what kind of technologies she uses in the work and how they plan and teach the courses. The content of the work is quite a multifaceted and the workers should have different kind of expertise to handle to tasks.

The master thesis of these Edutool-studies is one of the subjects what was also interest of our mentees and we had an opportunity to hear some experience of thesis process. Virpi’s workmate, Kristiina Simojoki, introduced her master thesis to us and what kind of process she did have.

Antti Peltonen introduced some basic principles of online learning in the Extension School courses. They had planned carefully what kind of phases the online courses should have and what are the functions of these phases. The phases of the online courses are planning, production, implementation and evaluation.

After these presentations we had a fruitful discussion about these different kind of technologies what we can use in our education and what are the aspects what we have to take consider if we are going to use these technologies. Finally we discussed about the next task we had planned to our mentees. They were going to get familiar to our Finnish education system and compare that to system of their home countries. We mentors are also going to learn a lot of new information how the learning opportunities are arranged in elsewhere!

TEL2: Artikkeli 2 referointia…

Merryl Ford, Jacquiline Batchelor, From zero to hero – is the mobile phone a viable learning tool for Africa?

Artikkelissa tarkasteltiin kahden pilotin avulla olisiko kännykkä käyttökelpoinen oppimisväline Afrikassa ja voitaisiinko sitä käyttää oppimisprosessin tukemiseen. Artikkelissa esiteltiin kansainvälisen MobilED Mobile EDucation) hankkeen Etelä-Afrikassa kahdessa eri koulussa toteutetun pilotoinnin tuloksia.

Etelä-Afrikassakin on tyypillisiä kehitysmaiden ongelmia liittyen myös teknologioiden käyttämiseen opetuksessa. Internetin käyttö on vähäistä, ja siten enemmistö kansalaisista ei omaa ICT-lukutaitoa. Maan opetusministeriön (School Register of Needs) tehdyn selvityksen mukaan vuonna 2000 maan 28148 koulusta vain 58 %:lla oli sähköt, 55%:lla puhelimet, 30 %:lla oli tietokoneet ja 16 %:lla pääsy internettiin. Toisaalta on havaittu, että Afrikan kansalaisilla kännyköiden määrä kasvaa voimakkaasti, mutta koulut ovat kieltäneet kännyköiden käytön koulupäivien aikana. Erityisesti nuoret käyttävät tekstiviestin tyyppistä ja hintaista ”MXit” palvelua chattailuun (yli kolme miljoonaa käyttäjää, mikä on 45%:a 14-18 vuotiaista nuorista (News24, 2007)).

Kännykät erilaisine tietokonemaisine ominaisuuksineen ovat erittäin varteenotettava oppimisväline kehitysmaissa. Lisäksi kännyköiden käyttämiseen ei tarvita sähköä, niitä on helppo ylläpitää, helppo käyttää ääni- ja tekstivuorovaikutuksiin, ne ovat halpoja ja saavutettavissa. MobilED-hankkeen ensimmäisiin pilotointeihin kuului kännyköiden käyttäminen oppimisvälineenä edistyneessä yksityiskoulussa sekä valtion köyhässä koulussa. Artikkelissa kerrottiin hankkeen ensimmäisestä vaiheesta, missä luotiin ja testattiin kännyköiden avulla toteutettu oppimisskenaario.

MobilED-hankkeessa oli tavoitteena ottaa käyttöön sellainen teknologia, millä voidaan tukea olemassa olevaa sosiaalista infrastruktuuria ja millä mahdollistetaan tiedonjakaminen sekä yhteisöllinen tiedonrakentaminen. Kännyköillä nämä tavoitteet ovat mahdollisia erityisesti  mahdollistaen myös ajasta ja paikasta riippumattoman toiminnan. Kaikki hankkeen teknogiset välineet ja alustat käyttivät avoimia ohjelmistoja (Open Source Spftware, OSS).

Hankkeessa valittiin käytettäväksi ensin sellainen teknologia, mikä oli saatavissa myös Etelä-Afrikan köyhimmissä yhteisöissä. Vaikka kännyköitä on aika paljon käytettävissä, niissä on käytössä vain perustoimintaja kuten soitto- ja tekstiviestimahdollisuudet. Hankkeessa luotiinkin ensin prototyyppi puhumalla käytettävästä ja siten liikuteltavasta wikipediasta. Tällä mahdollistetaan tiedonsaaminen myös niille, joilla ei ole käytettävää internet-yhteyksillä olevaa tietokonetta.

Hankkeessa annettiin kouluihin käytettäväksi kännykät kuulokkeiden kanssa, kännykän latauslaite ja ohjeet MobilED palvelun käyttämiseen. Oppilaiden tavoitteena oli luoda äänellinen tietopaketti HIV/AIDS-aiheesta, missä oli mukana myös heidän omia näkemyksiä. Aiheeseen liittyen oppilaille järjestettiin erityyppisiä opetustilanteita. Pilotoinneissa havaittuja seikkoja olivat mm.

–          kännyköitä voitaisiin hyvin hyödyntää opetuksessa ja tukemaan oppimisprosessia formaaleissa kouluympäristöissä (oppilaat olivat innokkaita käyttämään teknologioita, jolloin opettajilla oli aikaa tukea oppimisprosessia)

–          kännykät pitäisi nähdä ”minitietokonemaisuuden” lisäksi myös mahdollisuutena erilaisiin opetusmetodeihin (opettajat tarvitsevat tähän lisäkoulutusta)

–          laajemmin pitäisi mahdollistaa tietoliikenneverkkojen käyttö kohtuullisin kustannuksin (esim. kouluille alennuksia maksuista)

–          koulussa käytettävä ”kännykkämyönteisyyden” kasvuun voivat koulut itse vaikuttaa eniten (asenne; kännyköitä käytetään oppimiseen ja sen tukemiseen, eikä vääriin tarkoituksiin)

–          lasten turvallisuutta voitaisiin parantaa siten, että kännyköitä voitaisiin säilyttää esim. kouluissa, jolloin lapset eivät kuljettaisi niitä itse (estetään mahdollisuus ryöstöihin jne.)

MobilED-hankkeen ensimmäisen pilotointivaiheen lopputulemana todettiin, että kännykät voisivat hyvin olla ICT oppimisväline Afrikassa.